Luovuuden ilmapiiri 2000-luvun kvartaalitaloudessa

Helsingin Sanomissa oli tänään varsin hyvä kirjoitus siitä miten luovuuden ilmapiiriä tulisi kehittää organisaatioissa ja miten menestyksekkäästi suomalaiset yritysjohtajat ja muut pikkunilkit sitä tuhoavat. Kehityssuunta on huolestuttava. Luovien insinöörien, ekonomien, merkonomien, taiteen maistereiden ja humanistien joukko on pienentynyt sitä vauhtia, että kohta jokaisen on syytä täydennyskouluttaa itsensä levysepäähitsaaja-sairaanhoitajaksi - yhtään halveksumatta näitä vaativia ammattilaisia. Sillä tilaa on jatkossa vain palvelualalla vanhenevaa väestöä hoitamassa tai linjalla pomoen tuijottaessa käyttöasteita.

Muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa IT-kuplan puhkeamisen myötä. Rahasta tuli ainoa mittari, johon omistajat uskalsivat enää katsoa. Rahan puhuessa ei duunarin - valkokauluksisen tai sinihaalarisen - osaamisella niin väliä ole. Kunhan saa "kelpoa" tavaraa tai palvelua ulos hyvällä katteella. Kliimaksi saavutettiin viime vuonna, jolloin osinkoja maksettiin pörssifirmoissa yhteensä 100-150 miljoonaa euroa (verottomana).

Pienen ystävägallupin ja opiskelututtavan arjen kokemuksia peilaten tuntuu, että arki kaikkialla on sama. Loputonta organisaatiotehostusmuutosrumbaa vailla aikaa keskittyä aitoon osaamiseen. YT siellä ja täällä. Elämää 3kk loputtomassa syklissä kuin kääpiöhamsteri yön pimeinä tunteina juoksupyörässä - vauhtia ja taas vauhtia ilman perille pääsemisen mahdollisuutta. Pelko työpaikan menetyksestä passivoi ja korostaa kelvon suorituksen, siis sellaisen josta ei ole kellään mitään sanottavaa, huonoa tai hyvää, merkitystä. Sellainen mainontahan on hukkaan heitettyä mainontaa. Onko pitkässä juoksussa samankaltainen työsuorite? Itsekeskeisyys on nousussa, entiset työkolleegat surutta puukottavat toisiaan selkään, peläten ettei omalla työpanoksella olekkaan enää arvoa.

Lopputulos? En minä tiedä. Ahneella on kuitenkin paskainen loppu. Koska olemme mielestämme äärimmäisyyksien kansaa, valmiita loputtomaan kärsimykseen, tuntuu että kansantalous on menossa kovaa vauhtia pienelle karille - viimeistään kun kansan kulutusinto lakkaa. Sillä jossain vaiheessa se lakkaa, jos emme uskalla pikkuhiljaa luoda olosuhteita, jossa luovuus - sen kaikkissa olomuodoissa - alkaa taas kukoistaa. Se on pieniä asioita: turvallinen työympäristö, innostavat kolleegat, omaa osaamista aavistuksen korkeammalle asetetut tavoitteet, esimiehet, jotka aidosti kannustavat ja innostavat (ja jopa tietävät mitä teet ja miksi) ja niin edelleen... Ei ole isoja asioita.

Luovuus on rajattoman runsas luonnonvara, sanotaan hesarin kirjoituksessa. I agree. Sillä ovat syntynet nokiat, polarit, paperikoneet, aalto-vaasin eri muodot, sarpanevan-kellot, ivanahelsingit, porschea (!) puskevat liukuhihnat, genelecit, jaakkopöyryt jne. Luovuuden olosuhteiden luominen ei vaadi suuri investointeja. Se vaatii järkeä, luottamusta ja pitkää pinnaa omistajalta ja pomolta.

IBM-mainos 80-luvulla sanoi "Think". Applen mainos sanoo nyt "Think different".