Kafkalainen pankkidraama

Vaihdoin kevään aikana pankkia. Ahneuksissani kun ei voinut vastustaa kiusausta 0,2% alemmasta asuntolainasta. Lisäksi pidän ajatuksesta näpäyttää toimialan markkinajohtajaa, jonka asiakkaana olen ollut yli 20 vuotta. Siitä ilosta minun ei ole tarvinnut viime vuosina maksaa rahanvaihtopisteissä kuluja - hieno juttu - varsinkin euron aikakaudella :-)

Pankin vaihto on yllättävän helppo prosessi. Ei tarvitse mennä hattu kuorassa anelemaan vaan sinua palvelullaan ihan aidosti. Pelättyä sijoitusrahasto- ja eläkevakuutusrumbaakaan ei tarvinnut kuunnella ja laina vaihtoi pankkia parila allekirjoituksella ja lisääkin sain remonttia varten.

Kaduttaa. Ei olisi pitänyt tehdä tätä. Viimeiset 10 viikkoa olen elänyt kuin kafkalaisella novellissa, jossa asiat toistuvat ja toistuvat ja toistuvat. En enää uskalla avata uuden pankin minulle lähettämiä kirjekuoria, koska minua piinataan.

Kuullostaa epäturhamaselta, mutta tiskillä menin pyytämään ihan peruspankkikortin Visalla. Ei mitään persoonallista, ei mitään ylimääräistä.

Tänään avasin neljännen kirjeen yhtä monen viikon aikana, jossa Se taas ilkkui minulle. Unikko-kuosinen kortti. Viides sellainen kevänä ja kesän aikana. Ensimmäisestä erehdyksestä alkaen olen aina soittanut tai mailannut ystävälliselle yhteyshenkilölleni, että en halua Unikko-kuosista korttia!!! En missään nimeässä (klassisuudestaan ja marimekkoisuudestaan huolimatta Unikko sopii juuri ja juuri pöytäliinaksi tai rullaverhoksi, muovipintaisena se näytää halvalta ja homomaiselta. Vain vaatteena tai kassina se näyttää typerämmältä. Tai ehkä television kuori on hirvittävämpi.)

Unikko. Unikkko. Unikko. Unikko.

Tässä tilanteessa pankki käyttäytyy kuten pankin pitääkin käyttäytyä. Vetoavat Systeemiin, joka heillä on käytössä ja josta pitäisi tulla ulos haluttu tuote. Mutta kun ei tule. Olen poikkeama.

Piina jatkuu ja häpeillen menen kohta ruokakauppaan ja ojennan vaivihkaa kasalle Unikon yrittäen olla punatumatta. Koetan vielä pitää pikkurillini alhaalla allekirjoitetusta tehdessäni, johon taasen lisään asteen jämäkkyyttä ja miehekkyttä. Kotiin tultuani soitan taas kerran pankkiini ja anelen, että saisin ihan tavallisen pankkikortin, jotta elämä voisi jatkua :-)